KOHOKOHTIA VUOSIEN SAATOSSA

v. 1988 Ensimmäiset soudut, osanottajia 154. Yksi kirkkovene ja 70 pienvenettä. Mukana oli kutsuvieraille varatussa kirkkoveneessä alueen kansanedustajia, mm. Iiro Viinanen ja Arto Lapiolahti, työmarkkinajohtajia, mm. STK:n johtaja Arto Ojala ja SAK:n johtaja Raimo Kantola, alueen kunnanjohtajat ja muita päättäjiä. Järjestäjänä Haminankylän nuorisoseura. ja Haminankylän vesistönsuojeluyhdistys. Soutelutanssit pidettiin illalla Haminankylän Kotipirtillä. Soutelutapahtumalle tehtiin oma tunnus, jonka suunnitteli haminankyläläinen graafikko, taiteen maisteri Esa Ojala. Sama tunnus on edelleen käytössä.

v. 1991 Toiset soudut, osanottajia 243. Mukana olivat mm. valtiovarainministeri Iiro Viinanen, näyttelijä Helge Herala, Riihimäen rautatieläisten soittokunta ja Taka-Hikiän vaari. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen puhui soutelussa ja esitti mm. palkkojen alentamista syvän laman johdosta. Päättäjiä informoitiin vesistön ja Hausjärvi – Lammi -tien kunnostustarpeista. Vesistön kunnostamisen suunnittelua varten valtiolta myönnettiinkin kohdennettu 200 000 mk:n määräraha ja tien kunnostamiseen vuoden 1992 valtion budjettiin varattiin 13 milj. markkaa. Mommilanjärven soutelu ry. perustetaan. Jäseniksi liittyivät Haminankylän nuorisoseura, Haminankylän vesistönsuojeluyhdistys, Haminankylän kylätoimikunta, Mommilasta maamiesseura, maa- ja kotitalousnaiset, Jymy, Erämiehet, Kalastuskunta, Nss Sarastus, Hausjärvi Seura ja Riihimäen Urheiluautoilijat. Kokoontumissoutelu ja -melonta Oitista ja Lappilasta järjestettiin ensimmäisen kerran soutelun yhteydessä. Soutelustadionin kunnostus käynnistettiin talkoilla.

v. 1992 Asukaskysely vesistön ja ympäristön tilasta valmistui. Oma vesistöalue koettiin tärkeäksi ja säilyttämisen arvoiseksi. Sen tila huolestutti ja sen kunnostusta toivottiin. Talkootyönä niitettiin Mommilan- ja Ansionjärven rantoja.

 v. 1993 Ensimmäinen nelisivuinen Mommilanjärven soutelusanomat julkaistiin. Kylien yhteistyötä korostettiin. Kutsuvierasveneessä soutivat mm. valtiovarainministeri Iiro Viinanen kolmannen kerran parinaan ”kauppaneuvos Paukku”. Mommilanjärven pinnan kesänostoa 20 cm:lla harkittiin ja Teuronjokisuuta ruopattiin syksyllä -93. Yhdistys jakoi edellisen vuoden tuloksestaan 7 500 mk Mommilan seurojentalon kunnostusrahastolle, 5000 mk Haminankylän kylätoimikunnalle uimarannan kunnostamista varten ja 2500 mk Haminankylän nuorisoseuralle.

 v. 1994 Hausjärvi – Lammi -tien kunnostus valmistui ja sen kunniaksi souteluyhdistys järjesti soutelun yhteydessä museokulkuneuvojen kavalkadin Lammin kirkolta soutelustadionille. Kavalkadissa oli viitisenkymmentä ajoneuvoa, linja-, kuorma-, henkilöautoja ja moottoripyöriä. Mukana myös Dallape-orkesterin vanha keikkabussi vuodelta 1933. Kutsuvieraina oli mm. ympäristöministeriön kansliapäällikkö Sirkka Hautojärvi. Yhdistys päätti jakaa edellisten vuosien tuloksestaan 10 000 mk järjestelyissä mukana olleille seuroille. Teuronjokisuun ruoppausta jatkettiin keväällä. Talkootyönä ja Haminankylän vesistönsuojeluyhdistyksen palkatulla työvoimalla niitettiin kahteen kertaan Mommilan- ja Ansionjärven rantoja. Aikaisempina vuosina työ tehtiin pelkästään talkootyönä. 

v. 1995 pääsoutelijana oli YK:n apulaispääsihteeri Helvi Sipilä Kärkölästä. Osallistujamäärä oli ensimmäisen kerran yli 400 ja kirkkoveneitä oli 23. Ensimmäisen kerran järjestettiin kaksi eri kirkkovenelähtöä. Rantavesistä ja omista kaivoista otettuja vesinäytteitä saattoi viedä tutkittavaksi soutelutapahtumaan.

 v. 1996 kirkkoveneiden suosio edelleen kasvoi, mukana oli 31 kpl ja 30 pienvenettä sekä kolme eri lähtöä. Osallistujien määrä ylitti ensimmäisen kerran 500. Vuonna 1991 aloitettu vesistön kunnostussuunnitelma valmistui. Souteluyhdistyksen aloitteesta käynnistettiin Riihimäen aikuiskoulutuskeskuksessa kuuden kuukauden pituinen puuveneen veistokurssi. Kokemuksen mukaan kurssi oli saamassa vankkaa paikkaa opetuslaitoksen runkokurssina. Oppilaita pyrki mukaan enemmän kuin oli mahdollista ottaa.   

 v. 1997 Mommilanjärven soutelusanomat julkaistiin viidennen kerran ja nyt kahdeksansivuisena. Kirkkovenelähtöjä oli jo neljä. Vesistön kunnostamista varten perustettiin seurantatyöryhmä. Mommilanjärven kesäaikainen vedenpinnan nosto ei ole edennyt eikä etene vuosikausiin. 

Souteluyhdistys jatkaa Haminankylän vesistönsuojeluyhdistyksen aloittamaa toimintaa palkkaamalla nuoria vesistön kunnostustöihin. Haminankylän koulu lakkautettiin ja yhdistyksen toimistotilat jouduttiin siirtämään Mommilan koululle. v.1998.

 v.1998 Soutelusanomat ensimmäisen kerran 12 -sivuinen. Souteluyhdistys osallistui Mommilan, Hämeenkosken ja Kärkölän maaseutumatkailuhankkeeseen (EU:n tukema Leader- hanke). Tuloksena saatiin mm. erillisesitteet. Ensimmäinen palkattu soutelusihteeri mommilalainen Hanna Termonen aloitti työnsä. Haminankyläläiset arkkitehtiopiskelijat Mirkka ja Jussi Niemi laativat soutelustadionin ideasuunnitelman. Suunnitelmasta on osa toteutettu vuosien varrella. Ensimmäinen vesiliikuntapäivä järjestettiin Hausjärven yläasteen ja lukion oppilaille. Sen jälkeen se on järjestetty vähintään joka toinen vuosi. Kirkkoveneitä jo 58 kpl ja pienveneitä 21 kpl.

v. 1999 Tapahtuma 10. kerran ja juhlavuoden kunniaksi kaksipäiväinen. Soutelusanomat ensimmäisen kerran 16-sivuinen. Ensimmäisen kerran ylittyi 1000 soutelijan raja. Juhlavuoden kunniaksi yhdistys käynnisti lähes koko vuoden kestävän EU:n tukeman Leader-koulutushankkeen. Hanke kiersi alueen kunnissa ja sen tavoitteena oli koota yhteisiä keinoja ja päämääriä ympäristön ja erityisesti vesistöjen vaalimiseksi. Hanke huipentui Mommilan seurojentalolla pidettyyn Paikallisvesi-juhlaseminaariin. Juhlaseminaarin osallistujia oli lähes 100.

 v. 2000 Järjestettiin ensimmäisen kerran Mommilanjärven hiihtelytapahtuma. Aloitettiin Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen ja opettajankoulutuslaitoksen sekä Hausjärven yläasteen ja lukion kanssa yhteistyö ympäristön tutkivan oppimisen merkeissä. Helsingin yliopisto alkoi tutkia Mommilanjärven tilaa ottamalla ja analysoimalla näytteitä useita kertoja vuodessa. Souteluyhdistyksen edustajia oli sulkavalaisten kanssa ensimmäisen kerran Hollannissa esittelemässä kirkkovenesoutua. Hämeen ympäristökeskus myönsi kunniamaininnan yhdistykselle ennaltaehkäisevästä ympäristön suojelusta Mommilanjärven hyväksi. Kutsuvierastilaisuudessa nuoret raportoivat Paikallisvesi-seminaarin annin edistymisestä.

v.2001 Järjestettiin ensimmäisen kerran viisi lähtöä ja uutuutena Mommilanjärven ympäripyöräily ja sauvakävelylenkit. Toisena päivänä vietettiin Kordelinin päivää ja soudettiin mm. Mommilan kyläkirkkoon ja nautittiin juhlalounas FT Juhani Piilosen pitämän juhlaesitelmän kera. Laadittiin tapahtumalle oma ympäristösuunnitelma, jota vuosittain arvioidaan ja tehdään tarvittaessa parannuksia ja täsmennyksiä. Mommilan koulu täytti 100 vuotta ja sille myönnettiin stipendi koulukuljetuksia varten.

v.2002 Olympiavoittaja Samppa Lajunen osallistui soutuun Koskisen Oy:n joukkueessa. Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen v. 2000 aloittamasta Mommilanjärven vesitutkimuksesta valmistui analyysi. Tulokset olivat tyypilliset ja normaalit tämäntapaisille järville, jotka ovat savikkoisella maatalousalueella. Lisäksi valmistui yliopiston ja Hausjärven lukion yhteistyönä vesistön syvyys- ja virtausmittaukset. Soutelutapahtuma näytettiin suorana sekä internetissä että kaapelitelevisiossa. Toteutuksen taustalla olivat Riihimäen Puhelin Oy ja sen kautta muita Elisa-yhtymän yhtiöitä sekä harjoitustöiden ja tietämyksen testaamisen vuoksi Riihimäen ammattioppilaitos, Viestirykmentti, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Dimeus.

v.2003 Souteluyhdistys oli aloitteen tekijänä perustettaessa Hehku-nimistä yhdistystä Kanta-Hämeen alueelle eri luontoliikuntatapahtumien yhdyssiteeksi. Haminankylän vesistönsuojeluyhdistystä oltiin lakkauttamassa ja toimintaa siirtämässä souteluyhdistykselle. Vuonna -92 käynnistettiin Ympäristökeskuksen johdolla vesistön kunnostussuunnitelman teko, v. -96 valmistui raportti ja varsinainen suunnittelu käynnistettiin v. -97. Ja se on edelleen meneillään ja odottaa toteutusta.  

 v.2004 Ennätysmäärä osallistujia 1139 ja kirkkoveneitä 73 ja pienveneitä kolmisenkymmentä.

 v.2005 Pääministeri Matti Vanhanen osallistui ensimmäisen kerran souteluun Vuoksenrannan Säteen joukkueessa. Souteluyhdistys oli yhtenä aloitteen tekijänä valtakunnallisessa Suomi Vesille -kampanjassa. Kampanjan tarkoituksena on edistää turvallista vesillä liikkumista ja saada uusia harrastajia vesiliikunnan pariin. Soutelutapahtuma oli ensimmäisen kerran osana tätä kampanjaa. Suomen Soutuliitto nimesi Mommilanjärven soutelun parhaaksi kunto- ja retkisoututapahtumaksi Suomessa.

 v.2006 Teuronjokisuun ruoppaushanke vireillä. Ruoppaus oli tarkoitus toteuttaa talvella 2007. Yhteistyö Miinan Montun kanssa käynnistyi. Hämeenlinnan Mobilistit esittelivät museokulkuneuvoja soutelun yhteydessä. Haminankylän siltatyö hankaloitti soutelun järjestelyjä.

V. 2007 Pääministeri Matti Vanhanen osallistui toisen kerran ja hänelle luovutettiin venepaikka soutelustadionilta. Vesitason yllättävä laskeutuminen soutelustadionille kesken soutujen aiheutti melkoista hämminkiä. Yhteistyö markkinoinnissa Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa tiivistyi. Hamk:n opiskelijat kokosivat ja taittoivat lehden.

v. 2008 Tapahtuma sai Hämeen liitolta Häme-päivän järjestämisoikeuden. Uutuutena illalla pidettiin souteluooppera. Graafikko Esa Ojala suunnitteli Häme-päivää varten oman tunnuksen. Pääministeri Matti Vanhanen osallistui kolmannen kerran. Kirkkoveneitä oli ennätysmäärä 81 kpl ja soutelijoita niinikään ennätysmäärä 1250. Kirkkovenesoutua esiteltiin sulkavalaisten kanssa Italian Venetsiassa.

 v. 2009 Koskisen Oy täyttää 100 vuotta ja päätti asettaa tavoitteeksi osallistua 10 joukkueella soutuun. Yrityksestä osallistuikin peräti 11 joukkuetta. Pääministeri Vanhanen osallistui neljännen kerran ja hänen kihlattunsa Sirkka Mertala osallistui toisen kerran tapahtumaan ja nyt ensimmäisen kerran soutelijana. Osallistujia oli ennätysmäärä 1300 82 kirkkovenekunnassa ja n. 30 pienveneessä. Vuosittain on palkittu parhaiten pukeutunut ja teemaan soveltuva joukkue. Tänä vuonna huomionosoituksen sai Piikain Uumat Nurmijärveltä. Suomen Soutuliitto valitsi tapahtuman toisen kerran Suomen parhaaksi kunto- ja retkisoututapahtumaksi. Tapahtumassa toteutettiin ensimmaisen kerran realiaikaista veneiden seurantajarjestelmaa. Sen toteuttivat Hamk:n opiskelijat.

v.2010 Souteluyhdistyksen puheenjohtaja ja tapahtuman perustaja Markku Juhola nimitetään vuoden hämäläiseksi. Valinnan suorittivat Yle Hame ja Hameen liitto. Soutelutapahtuma nimitetään valtakunnallisen Suomi Vesille kampanjan päätapahtumaksi.  Tapahtumaan osallistui 1233 soutelijaa ja ensimmaisen kerran tapahtumaan osallistui yksittaisten ulkomaalaisten soutelijoiden lisaksi táysin ulkomaalainen joukkue. Joukkue koostui venalaisista ja tsekeista.

Soutelusta on tehty lukuisia radio- ja tv-ohjelmia vuosien varrella ja kirjoitettu palstametreittäin lehtiartikkeleita ja haastatteluita. Tapahtuma on huomioitu myös ulkomailla, esim. Saksassa ja Hollannissa. 

Historiikin koonneet Markku Juhola ja Soila Kaivanto-Juhola

Mommilanjärven souteluyhdistykselle myönnetyt huomionosoitukset

V.2000 Hämeen ympäristökeskus myönsi kunniamaininnan yhdistykselle ennaltaehkäisevästä ympäristön suojelusta Mommilanjärven hyväksi.

V.2005 Suomen soutuliitto valitsi tapahtuman parhaaksi kunto- ja retkisoututapahtumaksi Suomessa

V.2008 Hämeen liitto myönsi Häme-päivän järjestämisoikeuden

V.2009 Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen jakama Riihimäen ja Hausjärven alueen paras ympäristötekopalkinto. Suomen soutuliitto valitsi tapahtuman toisen kerran parhaaksi kunto- ja retkisoututapahtumaksi Suomessa

V. 2010 Souteluyhdistyksen puheenjohtaja ja tapahtuman perustaja Markku Juhola nimitetään vuoden hämäläiseksi. Valinnan suorittaa Hämeen liitto YLE - Häme.

___________________________________________________________________

Soutelustadionin taustalla Saidanlahden saha

   Saitta = seiväs, johon nuotalla tai ongella oltaessa vene kiinnitetään (saitta, vaaja, uppi). Näin sanoo Kansanperinteen sanakirja.
    Kalaisan Haminanvuolteen lahdessa on ollut pyydyksiä ja saittoja tiuhassa – siitä nimi Saidanlahti.

Pato ja saha

    Jos on ollut rysiä, mertoja ja verkkoja, on ollut muutakin! Perimätiedon mukaan rakennettiin nykyisten siltojen tienoille pato Vapauden ajalla (1718-1772). Sillä saatiin yläpuolinen vedenpinta nostetuksi niin korkealle, että syntyneen putouksen pyöritettäväksi rakennettiin sahalaitos.
    Tunnetun haminankyläläisen koulumiehen ja historian tutkijan Väinö Valorinnan muistiinpanojen mukaan vielä 1940-luvulla näki kirkkaiden säiden ja selkeän veden aikaan pohjaan juntattujen paalujen jäännöksiä. 1900-luvun alussa niitä näki Saarelan rannassa myös kuivalla maalla. 1950-luvun vesistön perkauksissa ne hävisivät.
    Perimätietoa sahan olemassa olosta tukee v. 1785 laadittu Haminankylän isojakokartta, missä mainitaan Haminanvuolteen sillankorvassa sijainnut kotitarvesaha.

Lankkuja Porvooseen

     Tiettävästi sahan tuotteita kuljetettiin rekikelien aikana Porvooseen, mikä oli puutavaran vientikaupunki. Vielä 1890-luvulla ajettiin Haminankylän, Puujaan ja Oitin seudulta käsinsahattuja 4 x 10-tuumaisia lankkuja  sekä ratapölkkyjä Porvooseen.
      Koska Haminankylän sahan seutu oli myös hamina eli satama, on uskottavaa, että saman vesistön yläjuoksulla Lammin Sahakylässä sijainneen sahan tuotteet kuljetettiin Pätilänjokea ja Mommilanjärveä pitkin Haminankylän satamaan ja edelleen Porvooseen

Saidanlahden sahan alkuvaiheet     

      Soutelurannassa toiminut sahalaitos aloitti v. 1914. Paikan valintaan vaikutti Puujoen vesistö.  Keväiset purouitot Anttilan-,Luhdan-ja Teuronjokea myöten Mommilanjärveen mahdollistivat tukkien saannin sahan tarpeisiin.
      1920-luvun lopulle saakka kuljetettiin sahattu tavara kesäaikaan pienen hinaajan vetämässä proomussa jokea myöten Vuolteen koskelle, missä se siirrettiin hevosvankkureihin ja vedettiin Oitin asemalle junaan.
      Rekikelien aikaan Haminankylästä ja Mommilan aseman seudulta saatiin hevosmiehiä rahtiajoon. He kuljettivat valmiin tavaran Mommilan asemalle. Näin jatkui siihen saakka, kun kuorma-autot ilmestyivät maanteille.
      Oy. Saidanlahden sahan perustivat v. 1914 hausjärveläiset maanviljelijä S. Kytö, konttoristi Hjalmar Pölhö sekä helsinkiläinen kauppias Hj. Pörhölä. Heidän aikanaan rakennettiin ensimmäinen puinen saharakennus entisen raamin ympärille.
    Kymmenkunta ensimmäistä vuottaan saha oli omistajilleen kohtuullista voittoa tuottanut liikeyritys, kunnes v. 1927 alkoi alamäki. Osaltaan tämä selitetään johtuneen  kahden maatilan, Mikkolan ja Riihimäen, ostosta ja komean Mikkolan päärakennuksen ja sen pengerpuutarhan rakentamisesta, kannattamattomista puutavarakaupoista sekä kahden hienon henkilöauton ylläpitämisestä eli lyhyesti sanottuna holtittomasta rahankäytöstä.
    Ongelmia lisäsi v. 1929 Amerikasta alkanut syvä lamakausi, joka romahdutti sahatavaran vientihintoja ja vähensi myös kotimaan rakentamista.
    Vuosina 1931-1934 Saidanlahtea vuokrasi Kärkölässä tunnettu sahamies Kalle Koskinen, joka on myöhemmin kertonut tehneensä Saidanlahdessa elämänsä rankimmat työpäivät.
     Vuonna 1934 Riihimäen Sähkö-ja Sahalaitos Oy, nykyinen Paloheimo, osti Oy. Saidanlahden Sahan osakekannan ja otti vastatakseen sen suurista veloista.

Ensimmäinen uudistus

      Puusta rakennettu saharakennus korvattiin v. 1923 valmistuneella uudella saharakennuksella, missä seinät olivat n. 12 cm paksua betonia. Niitä jäykistivät 4-5 metrin välein olevat betonipilasterit. Katto oli puusta. Rakennus oli sopiva yksilinjaiselle sahalle ja siksi se säilytettiin loppuun saakka. Toisella pitkällä seinällä oli useita ikkunoita, vastakkaisella vähemmän, koska sen takana olivat kone-ja kattilahuoneet. Sahan piippu oli 31,5 m korkea ja näkyi Mommilan kartanoon, Torholaan ja Oittiin saakka.
   Voimanlähteenä oli höyrykone, jonka vauhti-voimansiirtopyörä oli halkaisijaltaan n. 2,5 m. Kehällä oli kuusi köysiuraa, joiden leveys oli n. 5 cm. Voiman siirto tapahtui urissa kulkevien kuuden ranteen paksuisen, punotun manillaköyden avulla. Höyrykoneen teho oli n. 150 hv.

Sahan nykyaikaistaminen

    Riihimäen Sahan ostettua Saidanlahden v. 1934 se oli varustettu yhdellä pika-ja kahdella tavallisella kehällä. Vuonna 1954 tehtiin perusteellinen uudistus. Vanha saharakennus säilytettiin, mutta sinne asennettiin kaksikehäinen Bolinder-linja, särmäyssaha ja ketjutasauspöytä.
    V. 1955 rakennettiin 3-kanavainen keinokuivaamo, joka neljän vuoden kuluttua laajennettiin 5-kanavaiseksi.
     Tukkien lajittelu tapahtui tukkialtaassa, mikä pidettiin sulana pohjaan upotettujen ilmaputkistojen avulla, myöhemmin siirryttiin vanhan höyrykattilan lämmittämän veden käyttämiseen. Tukkien kuorinta tapahtui ruotsalaisella Cambio-koneella. - Nykyaikaistaminen mahdollisti sahan ympärivuotisen käytön.
     V. 1959 siirtyi Paloheimolle kuuluneen Lappilan sahan tuotanto Saidanlahteen.

Välivarastointi ja kuljetus

    Koko sahalaitoksen toiminta helpottui, kun aikaisempi kumpareinen saha-ja varastoalue tasoitettiin v. 1954 hieman kaltevaksi kentäksi.
    Kuivan sahatavaran varastoksi rakennettiin aluksi viisi avokatosta ja myöhemmin vielä kolme lisää. Koko varastoalue asfaltoitiin, jolloin puutavaranippujen kuljetus voitiin tehdä trukeilla.
    Katoksista valmis tavara kuljetettiin autoilla Mommilan asemalle, missä se lastattiin nostureilla junaan. Mommilan aseman lakkauttamisen jälkeen v. 1973 kuivattu ja lajiteltu tavara kuljetettiin pituusmittausta varten Riihimäen sahalle, minne oli valmistunut uusi tasaamo.
     Energiakriisin seurauksena hankittiin v. 1975 Saidanlahteen kuorenpolttolaitos. Sen ollessa seuraavana vuonna koekäyttövaiheessa kuumavesikattilan sivulevy halkesi räjähdyksenomaisesti ja kahden ilmakehän paineinen 120-asteinen vesi pääsi valloilleen. Ilmanpaineen johdosta uusi lämpövoimalarakennus vaurioitui osittain käyttökelvottomaksi, mutta henkilövahinkoja öisessä onnettomuudessa ei aiheutunut. Takuukorjausten ja perusparannusten jälkeen lämpövoimala otettiin uudelleen käyttöön.

Toiminta päättyi

     Riihimäen uusittu saha aloitti toimintansa v. 1983 ja sen tuotantokapasiteetti riitti myös taloudellisesti kannattamattomaksi käyneen Saidanlahden sahan tuotannon korvaamiseen. Kylmää ja raskasta työtä vaativa sahalaitos ei enää myöskään ollut kovinkaan työvoimaa houkutteleva.
      Sahan toiminta päättyi vaiheittain ja lopullisesti helmikuussa 1983, kun tukkivarasto oli loppuun käytetty. Henkilökunta siirtyi Riihimäen sahalle tai eläkkeelle.
      Saidanlahdessa toimineen sahan historia päättyi sen saavutettua 69 vuoden iän. Paloheimo-yhtymän aikana vuosina 1934-1983 Saidanlahti tuotti 901.693 kuutiometriä ja varovaisestikin arvioiden koko toiminta-aikanaan 1914-1983 noin miljoona kuutiometriä sahatavaraa.
      Sahan rakennukset ja laitteet purettiin, myytiin tai sorrettiin maahan, paikka tasoitettiin, peitettiin hiekalla ja istutettiin kasvamaan mäntyjä. Nykyisin entinen sahan ranta tarjoaa oivallisen paikan Mommilanjärven souteluille.

Lähteet: Marko Topin kokoama historiikki: Saidanlahden sahan vaiheet
Lasse Toivola: Hausjärvi-Kirja

Väkeä ja asuntoja Haminankylässä 

   Saidanlahden sahan vilkkaimpana aikana sen toiminnan alkuvaiheessa kävi saha jopa kolmea vuoroa. Automatiikan ollessa puutteellista tarvittiin sahaa käyttämään satakunta henkeä.
   Väkeä oli Haminankylän lisäksi ympäristökylistä: Mommilasta, Puujaasta, Oitista, Lappilasta, Sahakylästä, Mommilan kartanon liepeiltä ja lisäksi irtomiehiä, jotka olivat kortteerissa kuka missäkin. Tuotantopuolella tarvittiin varsinaisen sahan lisäksi lukuisa joukko hevosmiehiä, jotka ajoivat valmiin tavaran talvikelien aikana hevosilla Mommilan asemalle. Kesällä vedettiin laudat ja lankut proomulla Vuolteenkoskelle ja sieltä hevosilla Oitin asemalle.
    Saha osti, omisti ja rakennutti tuntuvasti asuntoja Haminankylässä. Seuraavassa luetteloimainen esitys asunnoista: nykyisen Kuntosen paikalla oli kuuden asunnon Kauppila, koulun mäen alla oli Rauhalan kolme asuntoa, koulun ja Myllymaan välissä oli kahdeksan asuntoa käsittävä 2-kerroksinen Nuppulinna, alhaalla rannassa Rantalan kaksi asuntoa, Iso Saarelassa keskikylällä oli ja on edelleen kahdeksan asuntoa, sitä vastapäätä tien toisella puolella Pikku Saarelassa neljä asuntoa, Kärkelässä oli yksi, Autotallilla neljä asuntoa sekä Saidanlahti-nimisessä Nuuttilan torpassa yksi asunto, vanhassa 2-kerroksisessa konttorirakennuksessa keskellä saha-aluetta oli neljä asuntoa.
    Myöhemmin osa em. vanhoista puurakennuksista purettiin ja korvattiin rakentamalla vuonna 1962 yksi 2-kerroksinen kahdeksan asuntoa käsittävä kerrostalo sekä neljän asunnon rivitalo. Konttorirakennus uusittiin ja siihen tuli kolme asuntoa.

Tukinuittoa ja tukkijätkiä

    Luhdanjokea, Pätilänjokea ja Teuronjokea pitkin uitettiin useiden yhtiöiden tukkeja Mommilanjärveen. Teuronjoen suun alapuolella oli lajittelupaikka, missä eroteltiin tukkien päissä olevien leimojen perusteella Saidanlahteen tulevat tukit. Muut jatkoivat vielä purouittona matkaansa kyläsillan alapuolelle, missä ne kerättiin lauttaan, minkä keluvene kiskoi Haminanvuolteen ja Ansionjärven läpi Puujokeen. Siinä lautta avattiin ja virta vei pöllit mennessään
   Vahvarakenteisessa keluveneessä oli käsin pyöritettävä tukki, jonka ympärille vaijeri kiertyi ja lautta lipui hiljalleen, jos oli sopiva sää. Välillä venettä soudettiin eteenpäin, laskettiin ankkuri ja taas kelattiin.
    Jos sattui käymään kova etelätuuli, esti se lauttojen kulkemisen, jolloin miehet kuluttivat aikaansa rannalla tai saunoissa, missä kukin kortteeria piti. Ajankuluna oli usein korttipeli.   
    Keväällä parhaaseen uittoaikaan olivat tuttujen talojen ovet auki yötä päivää. Uittomiehet saivat mennä ja tulla kenenkään tai keneltäkään mitään kysymättä. Myllymaan Sandra-emäntäkin totesi jonakin aamuna tuvan läpi tultuaan:
 - Kolmet varpaat sieltä uunin päältä taas oli näkyvissä!
    Mommilan kartanossa oli Kordelinin aikaan oma sahansa, mistä myös tuli lautaa ja lankkua myyntiin. Nämä lastattiin proomuun, jota veti oma höyryhinaaja Vuolteenkosken niskaan, missä tavara purettiin, siirrettiin hevosvankkureihin ja vietiin Oitin asemalle. Näin tehtiin ennen kuin Kordelin puuhasi Mommilan aseman.

Lähteet: Haastattelu: Unto Tuominen
Lasse Toivola: Maalaiskylässä ennenvanhaan